keskiviikko 18. marraskuuta 2009

18.11.2009 Keskiviikko

Teemapäivä kyläkätilöille lähestyy ja sen myötä on tekemistä ollut enemmän kuin aiemmin. Olemme vielä myös olleet sairaalalla harjoittelussa, mutta maanantai oli viimeinen päivä minulla ja Jennyllä, koska opinnäytetyön vuoksi harjoitteluaikamme on paljon lyhyempi kuin muilla. Sairaalalle on tullut myös vajaan kymmenen hengen kenialaisopiskelijan joukko harjoitteluun ja jotkut meistä ovat saaneet huomata heidän kyseenalaisen tietämyksensä monista asioista. Tässäpä muutamia esimerkkejä:

- HIV on Afrikassa yleisempää, koska kuumassa ilmassa ihmisten hormonit toimivat aktiivisemmin ja he näin ollen harrastavat enemmän seksiä kuin kylmässä asuvat

-Suomessa päinvastoin on niin kylmä ja ihmiset ovat sulkeutuneempia, niin he pysyvät sisällä, eivätkä puhu vieraille, eikä meillä sen vuoksi harrasteta niin paljoa seksiä, eikä näin ollen ole niin paljon HIV:iä

-Malarian voi sairastaa vain kerran, koska sen jälkeen sille tulee immuuniksi (ei muuten tule!)

-Suomen pieni populaatio johtuu homoista

-Homot ovat ihmisinä turhia, koska eivät voi saada lapsia, eikä heillä ole mitään järkeä mennä naimisiin, koska avioliitto on lasten tekoa varten
Kyseiset opiskelijat valmistuvat siis ensi keväänä sairaanhoitajiksi..

Kävimme terveyskeskuksella myös hakemassa kondomeja jaettaviksi tyttökoululla, jonka opiskelijat ovat 14–17 –vuotiaita, eli meidän mielestämme juuri otollisessa iässä valistukselle. Tytöt itse pyysivät meitä tuomaan jokaiselle edes yhdet, koska he itse eivät kehtaa niitä hakea. Sairaanhoitaja, jonka kanssa teemme yhteistyötä teemapäiväänkin liittyen piti ideaa hyvänä ja ohjasi meidät hakemaan ne toiselta (mies)hoitajalta. Kyseisen hoitajan reaktio siihen, kun kysyimme kondomeja oli kutakuinkin tällainen:

”Mitä ihmettä te olette tytöille opettaneet, jos he kondomeja haluavat? Ettekö ole opettaneet HIV:stä heille mitään? Me emme tee täällä niin kuin te Suomessa, me kannustamme pidättäytymään seksistä ennen avioliittoa ja ennen kuin koulut on käytynä. Eiväthän tytöt koulussa harrasta seksiä, mitä he kondomeilla tekisivät? Jos te nyt viette tytöille kondomeja, kannustatte heitä harrastamaan seksiä!”

Hetken olimme aivan äimistyneitä miehen reaktiosta, mutta kunhan saimme suumme jälleen auki, miesparka sai sellaisen saarnan turvaseksistä ja ehkäisystä, että kuunteli meitä korvat punaisina. Kysyin mieheltä muun muassa, miten sitten on mahdollista, että kyseisessä koulussa on teiniraskauksia ja sen vuoksi jotkut lopettavat koulun kesken, jos tytöt eivät harrasta seksiä ollenkaan? Sanoin myös miehelle suoraan, että ei ole ihme, etteivät tytöt uskalla tulla kondomeja sairaalalta hakemaan, jos vastaanotto on tällainen. Lopulta mies ei (tietystikään) pärjännyt kahdelle hyvinkin päättäväiselle suomalaisnaiselle ja hän auliisti antoi meille kondomeja jaettavaksi tytöille, jopa kehui opetustamme. Loppupäivä mietittiin, kuinka opetuksemme seksitaudeista tuntuu pisaralta meressä, varsinkin kun jopa terveydenhuollon ammattilaisten joukosta löytyy tällaisia järjen jättiläisiä. Ja lisää on tulossa, edellä mainittujen opiskelijoiden muodossa…
Kuulimme seuraavana päivänä tyttökoulun oppilailta, etteivät he sen vuoksi kehtaa hakea kondomeja sairaalalta, koska sieltä ilmoitetaan heti heidän koulunsa rehtorille, että tytöt harrastavat seksiä.

Minä ja kolme muuta opiskelijaa vietimme viikonlopun Kisumun kaupungissa tarkoituksenamme hankkia muun muassa junaliput joulukuulle Nairobin kautta Mombasaan. Yhdellä meistä oli jopa varausnumerot junalippuja varten, mutta päästyämme juna-asemalle kävi ilmi, että juna Kisumun ja Nairobin välillä on toistaiseksi pois käytöstä, eikä lippuja voi varata, ennen kuin juna tulee uudestaan toimintakuntoon. Niin tyypillistä.. No, käytimme viikonlopun sitten ihan huvin ja urheilun merkeissä; olimme katsomassa rugbyturnausta Kisumun yliopistolla ja iltasella katsoimme Kenia-Nigeria välisen jalkapallopelin hostelliamme lähellä olevassa kuppilassa ja vähän tanssiakin harrastettiin..

Paluumatka Kisumusta oli kyllä kokemisen arvoinen: Ensin matkustimme matatulla (14-18 hengen vanhalla Hiacella) kolmisen tuntia Bungoman kaupunkiin. Matatustahan tietysti puhkesi rengas kesken matkan ja renkaan vaihto oli jotakin, jota ei Suomessa varmastikaan koe. Ensin pysäytettiin toinen matatu, jolta saatiin vararengas, kun omaakaan ei ollut. Sitten autoa yritettiin ihka oikealla tunkilla nostaa ylös, kun sisällä vielä istui kuusi matkustajaa. Kun se ei noussut, ei suinkaan pyydetty matkustajia nousemaan pois autosta, vaan miesvoimin heilutettiin autoa samaan tahtiin tunkin pumppauksen kanssa, jotta se edes vähän nousisi. No ei noussut ei.. eli matkustajat pyydettiin tässä vaiheessa nousemaan ulos autosta. Sen jälkeen laitettiin ehjä vararengas auton alle tunkin tueksi ja yritettiin tunkilla jälleen nostaa autoa ylös. No, sitten huomattiin, että tunkkihan on ihan rikki ja jälleen miesvoimin nostettiin autoa, jonka kori kyllä nousi, mutta alusta ei, koska kori on niin höllästi alustassa kiinni. No ei se mitään, viimeisenä keinona käytettiin kuopan kaivamista renkaan alle, jotta saadaan rengas vaihdettua. Kuoppaa kaivettiin paljain käsin ja puukepeillä ja uskomatonta kyllä, rengas saatiin vaihdettua ja matka jatkui!
Bungomasta jatkoimme bussilla Chwelen kylään, josta otimme loppumatkalle (noin puoli tuntia) mopokyydit. Kolme päällä (ilman kypäriä tietysti) pienessä kevytmoottoripyörässä vaikuttaa varmasti jotenkin ajo-ominaisuuksiin, varsinkin kenialaisilla teillä, mutta pääsimme melko turvallisesti kuitenkin perille Sirisiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti