3.11.2009 Tiistai
Kaksi viikkoa on vierähtänyt tosi nopeasti, kun varsinainen harjoittelu alkoi. Sairaala, jossa harjoittelumme suoritamme, on koko Sirisian alueen sairaala. Vaikka alue on laaja, sairaala on kuitenkin pieni. Se sisältää yhden miestenosaston, naistenosaston, lastenosaston, raskaana olevien osaston, synnytysosaston sekä synnyttäneiden osaston. Tähän asti suurin potilasmäärä vuodeosastoilla on ollut 10 potilasta yhteensä, joten hirveää kiirettä ei vielä ole pitänyt. Vuodeosastojen lisäksi sairaalassa on tietysti avopuoli, missä on sairasvastaanotto, lastenneuvola, äitiysneuvola ja laboratorio. Olemme mm. olleet osastojen aamukierroilla mukana(kaikki osastot kierretään muuten samalla porukalla), rokottaneet vauvoja sekä olleet äitiysneuvolan puolella. Sirisian sairaala on jotain ihan eri laatua kuin aiemmin kertomani Kakamegan sairaala. Tärkein mukavuutta edesauttava asia on varmasti se, ettei siellä haise eritteille. Sen lisäksi tunnelma siellä ei ole mitenkään epätoivoisen synkkä, kuten Kakamegassa, vaan maalaisen rauhallinen ja mukava. Sairaalan käytävillä juoksentelee tämän tästä milloin kanoja, kukkoja, koiria ja eräänä päivä jopa lammas tuli vierailulle. Koska ne ovet mitä sairaalasta löytyy, ovat aina auki, voi edellä mainitut eläimetkin vapaasti tulla sisään. Hoitotyön tulevana ammattilaisena hygieniapuolihan tässä eläinten laukkomisessa kauhistutti aluksi ihan hirveästi, mutta kaikkeen näköjään tottuu..
Kovin montaa päivää ei sairaalassa olla vietetty näiden kuluneiden kahden viikon aikana, koska olemme valmistelleet terveyskasvatusta läheisille kouluille. Aiheina ovat Kenian yleisimmät infektiotaudit, seksitaudit, HIV, teiniraskaudet sekä alkoholinkäyttö teini-iässä, joten tekemistä on riittänyt. Tänään aloitimme terveyskasvatustunnit ja ne jatkuvat seuraavat kolme viikkoa jokaisena arkipäivänä.
Olemme myös sopineet päivän, jona pidämme opetustapahtuman kyläkätilöille, se on 24.11. joten opinnäytetyökin etenee pikkuhiljaa.
Arki on alkanut tasoittua täällä mukavasti, päiviä edelleen rytmittävät ruoka-ajat, jolloin kokoonnumme koko yhdentoista hengen porukalla syömään ja jutustelemaan. Sosiaalialan opiskelijoita on yli puolet meistä, joten olemme eri paikoissa harjoittelussa, siksikin on mukavaa edes ruoka-aikoina olla koko porukka koolla. Vähän huomiota enää tässä vaiheessa saaviin asioihin kuuluvat arjessamme myös vessanpönttö, joka on reikä lattiassa, alituinen veden ja sähkön katkeaminen sekä jokailtaiset malariaverkkojen virittämiset sänkyihin. Voi olla välillä, että joka toinen päivä käydään suihkussa ja joka toinen päivä saavipesulla. Kun sähköt menevät poikki, tasku- ja otsalamput ovat jo valmiina ja meneillään olevat asiat (kuten kortin pelaaminen) jatkuu ihan tavallisesti.
Kahden ja puolen Sirisiassa vietetyn viikon ehdottomana kohokohtana on ollut safarilla käynti Masai Maran kansallispuistossa, mikä tapahtui viime viikonloppuna. Lähdimme jo torstaiaamuna ajamaan täältä Kisumun kaupunkiin (3 tunnin ajomatka), missä vietimme päivän ostoksia (varsinkin tuliaisia!) tehden. Yöksi menimme hostelliin ja aamulla klo 7 lähdettiin kahdella autolla ajamaan kohti Masai Maraa. Kuuden tunnin kärsimysmatkan(sisältäen perunapeltomaisia teitä, hurjia ohituksia ja runsasta tööttäilyä) jälkeen olimme vihdoin perillä. Maisema vaihtui kyllä melkoisesti verrattuna Sirisian vehreisiin maisemiin. Kuivaa savannia, isoja aukeita ja kitukasvuisia puita, maiseman värikin muuttui vihreästä vaalean ruskeaksi. Saavuttuamme telttakylään, pikaisen virkistäytymisen ja lounaan jälkeen lähdimme jo iltasafarille puistoon. Pieni maininta kuitenkin ”teltoista” (varsinkin Juhalle ja muille erästelijöille). Teltat olivat peltikatoksen alla ja sementtilattian päällä olevia vähintään kahden hengen telttoja. Varustukseen kuului mm. kunnon puusängyt moskiittoverkkoineen ja petivaatteineen, vessa, suihku (jossa ihanaa lämmintä vettä!) ja jopa sähköä generaattorista tiettyinä kellonaikoina. Että sellaista…
Itse safarihan oli aivan fantastinen kokemus. Viikonloppu oli yksi elämäni mahtavimmista ja oli todellakin kaiken sen matkustamisesta koituvan vaivan arvoista. Jo ensimmäisen illan safarilla nähtiin erilaisia antilooppeja, seeproja, kirahveja, lintuja, norsu, sarvikuonoja, leijonia sekä nukkumassa että syömässä saalistaan, gepardeja sekä puhveleita. Ja olimme varsinaisella safarilla vain 2,5 tuntia! Pitihän meidän tietysti vähän eksyäkin sinne, mutta reilun tunnin harhailun jälkeen löysimme takaisin portille. Meidän auton (kahdella autolla siis oltiin) pysäytti pimeässä aseilla varustetut miehet ja olimme jo varmoja, että meidät vähintäänkin ryöstetään. Onneksi miehet olivat puiston vartijoita, jotka ihmettelivät miksi olimme niin myöhään vielä alueella.
Koska ensimmäinen safari-ilta oli jo uskomattoman mahtava, emme uskaltaneet odottaa toiselta päivältä paljoa, mutta toisin kävi. Olimme lauantaina koko päivän puiston alueella ja näimme mm. lisää norsuja, leijonia, kirahveja, seeproja, uusina eläiminä virtahepoja, krokotiilejä, apinoita ja hyeenan. Kävimme myös Kenian ja Tansanian rajalla ja muutamat meistä jopa Tansanian puolella asti. Sunnuntaiaamuna kävimme aamusafarilla ennen Kisumuun lähtöä ja vielä nähtiin uusi eläinkin, sakaali. Paluumatkahan olikin taas yhtä tuskaa, yhteensä kymmenen tuntia autossa, mutta kaikkien niiden eläinten ja luonnon näkeminen Masai Maralla sai sen tuntumaan melkeinpä inhimilliseltä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti